Nanook, pakkasen poika
| Nanook, pakkasen poika | |
|---|---|
| Nanook of the North | |
 |
|
| Ohjaaja | Robert J. Flaherty[1] |
| Käsikirjoittaja | Robert J. Flaherty[1] |
| Tuottaja | Robert J. Flaherty[1] |
| Säveltäjä | Stanley Silverman |
| Kuvaaja | Robert J. Flaherty[1] |
| Leikkaaja | Robert J. Flaherty, Charles Gelb[1] |
| Pääosat | Allakariallak (Nanook), Nyla (vaimo), Cunayou (vaimo), Allee (poika), Allegoo (poika)[1] |
| Valmistustiedot | |
| Valmistusmaa | Yhdysvallat |
| Tuotantoyhtiö | Révillon Frères (käännä suomeksi) Pathé Exchange |
| Levittäjä |
Pathé Exchange Netflix |
| Ensi-ilta | 1922[1] |
| Kesto | 79 min[2] |
| Alkuperäiskieli |
englanti - |
| Aiheesta muualla | |
| IMDb | |
| Elonet | |
| AllMovie | |
Nanook, pakkasen poika (engl. Nanook of the North) on Robert J. Flahertyn ohjaama yhdysvaltalainen dokumenttielokuva vuodelta 1922. Elokuva kuvaa jo katoamassa ollutta eskimojen perinteistä elämäntapaa. Sitä pidetään kaikkien aikojen ensimmäisenä dokumenttielokuvana ja tyylisuunnan klassikkona.[3]
Nanook, pakkasen poika oli ensimmäinen dokumenttielokuva, joka luopui valloituselokuvan sankariperinteestä. Siinä tekijä ei ollut sankari vaan kamera käännettiin kohti kuvattavia. Toisaalta tekijän rooli nimenomaan elokuvantekijänä kasvoi.[4]
Flaherty oli kuvannut materiaalia eskimoista jo aiemmin, mutta filmi tuhoutui. Hän palasi eskimoiden pariin ja kuvasi uutta materiaalia. Elokuva filmattiin yhdellä kameralla hyvin vaikeissa olosuhteissa, ja jotkin kohtauksista ovat lavastettuja vaikkakin todenmukaisia.[5]
Elokuva esittelee eskimoperheen elämäntavan eri puolia, kuten hylkeenmetsästystä ja iglunrakennusta. Elokuvan päähenkilö on ”Nanook” (oikealta nimeltään Allakariallak[1]).
Elokuvaa ei voi pitää perinteisessä mielessä kokonaan dokumenttielokuvana.[4] Nanookin kahta vaimoa ja lapsia esittävät henkilöt ovat rooleihin valittuja eivätkä todellisuudessa olleet hänen perhettään. Kuvausten aikaan eskimot olivat jo siirtyneet metsästämään etupäässä kivääreillä, mutta käyttivät Flahertyn vaatimuksesta elokuvassa perinteisiä harppuunoitaan. Pääosaa esittänyt Allakariallak kuoli kaksi vuotta elokuvan valmistumisen jälkeen.[1] Flaherty väitti hänen kuolleen nälkään, mutta todellisuudessa hän kuoli todennäköisimmin tuberkuloosiin.[6]
Vuonna 1979 kolmekymmentä suomalaista elokuva-arvostelijaa ja -asiantuntijaa äänesti kaikkien aikojen sadasta merkittävimmästä elokuvasta, ja Nanook oli mukana heistä kolmentoista listalla.[7]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b c d e f g h i Carr, Jay: Nanook of the North Turner Classical Movies. Viitattu 1.9.2013.[vanhentunut linkki]
- ↑ Nanook pakkasen poika Dokumenttikilta. Arkistoitu 6.3.2016. Viitattu 1.9.2013.
- ↑ Bagh, Peter von: Nanook – pakkasen poika Yle Teema. 25.5.2010. Arkistoitu 10.10.2013. Viitattu 1.9.2013.
- ↑ a b Nummelin, Juri: Valkoinen hehku : johdatus elokuvan historiaan, s. 267. Tampere: Vastapaino, 2005. ISBN 951768164X
- ↑ Ebert, Roger: Great Movie – Nanook of the North 25.9.2005. Rogerebert.com. Viitattu 1.9.2013.
- ↑ Foss, Sara: Two Arctic documentaries 31.5.2012. The Daily Gazzette. Arkistoitu 20.3.2020. Viitattu 5.9.2013.
- ↑ Astala, Erkki: Ne sata tärkeintä. Projektio, 1980, nro 2, s. 7.
Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Zimmermann, Patricia R. & Auyash, Sean Zimmermann: Nanook of the North The Library of Congress. Viitattu 20.3.2020. (englanniksi)
- Fall Season – Nanook of the North Museum of Contemporary Art Chicago. 19.9.2015. Viitattu 20.3.2020. (englanniksi)[vanhentunut linkki]